Mustavalkomaanantain haasteena on "seitsemän".
Kyproksen presidentinlinnan puistossa pidetyissä hyväntekeväisyysjuhlissa tarjoiltiin sen seitsemää sorttia: suolaista ja makeaa. Muita kuvia täällä.
Työelämän jälkeistä elämää: lehti on kääntynyt uuteen seikkailuun, joista viimeisin on valokuvauksen opiskelun aloittaminen marraskuussa 2010.
Minäkö eläkkeelle?
Joko nyt?
Herra paratkoon,
mitä minä sitten kirjoitan päiväkirjaan?
Kirjoita päiväkirjaasi, että
olet uudessa ajassa:
Tutkit oleilun variaatioita,
pysähtymisiä.
Kirjallisuutta tietenkin harrastat:
syvennyt luonnon kirjaan,
lasket laineita,
halaat puita.
Maalaat taivaanrantaa.
Matkustelet, totta kai,
sinulla on matkalippu kuuhun.
Saateenkaaren aarteen
olet jo löytänyt,
omasta arjestasi.
Siinä onkin syömistä, kun kaikkia maistaa. Vieläköhän on tapana laittaa seitsemää sorttia tarjolle, kun vieraita tulee (kotona).
VastaaPoistaHerkulliselta näyttävät mustavalkoisinakin. Onko siinä suolaistakin mukana.
VastaaPoistaMistä lie tulee tuo "sen seitsemää sorttia" kun pannaan pöytä koreaksi?
VastaaPoistaKuvatar, olivat aika pieniä suupaloja, joten vaikeuksia ei ollut maistella kaikkia. Minä ainakin kotioloissa satsaan muutamaan hyvään tarjottavaan, en seitsemään sorttiin. Joskus voisi olla ihan hauskaa järjestää seitsemän sortin kahvikekkerit!
VastaaPoistaArleena, taisi olla vain kaksi makeaa palaa, muut suolaisia.
Oi nam, hyvältä näyttää, mustavalkoisenakin... Ihan tulee näkönälkä :D Omasta keittiöstä ei kyllä tällä hetkellä taida löytyä kuin paria sorttia; ruisleipää ja leikkelettä :/ No, hyvää se on sekin kun nälkäänsä syö! :D
VastaaPoista