Liikkuvassa värikuvassa
juoksit asemalla minua kohti
kädet ojossa
ottamassa syliin.
Pysähtyneessä kuvassa
nojaat nyt harmaana aseman seinään.
Lähikuvassa kuitenkin
sama katse,
sama sydän.
Toisia runokuvia täällä.
Työelämän jälkeistä elämää: lehti on kääntynyt uuteen seikkailuun, joista viimeisin on valokuvauksen opiskelun aloittaminen marraskuussa 2010.
Liikkuvassa värikuvassa
juoksit asemalla minua kohti
kädet ojossa
ottamassa syliin.
Pysähtyneessä kuvassa
nojaat nyt harmaana aseman seinään.
Lähikuvassa kuitenkin
sama katse,
sama sydän.
Toisia runokuvia täällä.
Minäkö eläkkeelle?
Joko nyt?
Herra paratkoon,
mitä minä sitten kirjoitan päiväkirjaan?
Kirjoita päiväkirjaasi, että
olet uudessa ajassa:
Tutkit oleilun variaatioita,
pysähtymisiä.
Kirjallisuutta tietenkin harrastat:
syvennyt luonnon kirjaan,
lasket laineita,
halaat puita.
Maalaat taivaanrantaa.
Matkustelet, totta kai,
sinulla on matkalippu kuuhun.
Saateenkaaren aarteen
olet jo löytänyt,
omasta arjestasi.
Jotenkin surullinen runo. Kaipaava ja kaunis. Oli kuin olisin lukenut omia tuntojani. Hurjaa.
VastaaPoistaSama sydän. Pidin.
VastaaPoista