Vanhat esineet ovat osa oman perheen henkilöhistoriaa. Niillä on monta tarinaa kerrottavina, niihin on säilötty muistoja. Arabian soikea piippuleimallinen kulho oli lapsuudessani ahkerassa käytössä. Yleensä siinä suolattiin pieniä kaloja, silakoita, maivoja. Yksinkertaisuudessaan se on minusta jumalaisen kaunis esine, ja käytän sitä paljon. Siinä on lämpöä ja linjakkuutta. 

Donnan uuniomput

Kuorin omput, puolitin ne ja poistin siemenkodat. Voitelin uunivuoan voilla.  Annoin siirappinauhan luikerrella ompuille. Lisäsin muutaman pienen voinokareen ja mantelijauhetta koloihin. Kypsensin 200-asteisessa uunissa pehmeiksi. Lempeitä tuli. Nautin kylmän vaniljakastikkeen kanssa ja olin jälleen lapsuuteni keittiössä.

Ryppyotsainen kaali lämpenee wokkipannulle.

Kurttukaali l. savoijinkaali sai seurakseen porkkanasuikaleita, mausteiksi valkopippuria, soijakastiketta, osterikastiketta ja makeaa chilikastiketta. Rypsiöljyä ensin wokkipannulle. Siihen ainekset hautumaan. Lisäsin vähän vettä ja maustoin. Annoin aikaa ryppyotsaiselle parikymmentä minuuttia. 

Donnan lohta höyrykääreessä

Perjantain päivälliseksi nopea, helppo ja maukas paketillinen lohta höyrykääreessä:
180-asteisessa uunissa suolalla, pippurilla, tillillä ja sitruunamehulla maustettua lohta silikonisessa höyrykääreessä. Valmista 20 minuutissa.

Tästä saamastani lahjapaketista olen ollut kovin iloinen!

Naisille

Naistenvessassani on syyssiivous meneillään. Täälläkin olen hypistellyt esineitä,

pessyt niitä ja asetellut paikoilleen syksyn värien kanssa.

Donnan kevyt juhlakenkä uinuu vielä kesäunelmissaan ja muistelee valssia juhannusruusujen tuoksussa.

Olen onnellisen tietämätön

Minulta puuttuu paljon:
Todellisuudentajua,
en ajattele kuolemaani päivittäin.

Olen tietämätön:
en tunne paksunsuolenavannetta,
en systostaattihoitojen jälkitilaa,
en toivottomuutta,
en yön unetonta pimeyttä.
En omista peruukkia.

Minulta puuttuu mies,
joka kyselee:
Mikä päivä tänään on? 
Montako lasta minulla on?
Lapsenlapsia?

En sairasta syöpää
eikä mieheni Alzheimeria.
Olen onnellisen tietämätön,
toisin kuin läheiseni.

Syksyn merkitsemää

Sallin itselleni makeaa elämää sunnuntain iloksi.

Tinan keittiöstä siirtyi herkullinen suklaamousseresepti Donnan keittiöön. Marinoituja päärynöitä ja passionhedelmää lisäksi. http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=971

Pakkanen on kirjoittanut yöllä puutarhan vieraskirjaan:

riitettä nurmikolla,

kuurankukkia perennapenkissä.

Miten vähäisiä asioita, miten kauniita,

 tyttöni juttelee varpusille,

teevesi kiehuu.

                                                 Leif Färding

Hyvä sunnuntaipäivä on kuin Färdingin runossa:

  pelkistettyjä tapahtumia.

Mies kotona, kissa sylissä, suklaavanukasta jälkiruokakulhossa, 

iltakirja odottamassa. 

Sunnuntaiaamun rauhassa väkersin itselleni bloginapin. Olen joskus nähnyt jossakin tämäntyyppisen kuvan, joka on jäänyt mieleeni. Minua kuvassa on rakkauteni kirjoihin ja mereen. Kirja on ruotsinkielinen raamattu vuodelta 1919. Siinä ovat äidin, hänen äitinsä sekä hänen veljensä nimikirjoitukset. Eerikistä olisi tullut enoni, jos hän ei olisi kuollut nuorena.

Tänään olen kuunnellut kaukaisten merien kohinaa simpukoista ja kotiloista, joita olen ostanut matkoiltani ja keräillyt itse rannoilta. Vuodenaikojen pöytäni on vielä kesämekossaan, jonka juuri pesin ja silitin. En vielä raski siirtää sitä komeroon odottamaan ensi kesää. 

Joulumekko on jo ideoituna: jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin punaista, jotakin kultaa, jotakin valkoista. Mutta ei vielä, adventtiin on aikaa.   

Näyttää riittävän haasteita tässä ulkoasun säätämisessä. Nyt vasta huomasin, miten kuva ja tekstit saadaan lomittumaan mieleni mukaisesti. Ainakin luulen, että hoksasin.

Kesäparatiisini on Hailuodossa. Siellä on 1920-luvulla rakennettu Piilin talo, joka edelleenkin henkii silloista tunnelmaa, koska sen sisustusta ei juurikaan ole muutettu. Talonomistajat ovat kunnostaneet taloa hiljalleen vanhaa säästäen. Keittiössä on edelleenkin puuhella, mutta siellä ovat vesijohto, sähköhella ja jääkaappi sekä uudet keittiökalusteet mukavoittamassa asumista.

Tuvassa mikään oleellinen ei ole muuttunut, kamari on entisellään. Vintissä on kesähuone kahdelle nukkujalle. Makki on edelleenkin pihan perällä, mutta uusi sisä-WC on kieltämättä mukavampi.

Punaisessa pihasaunassa voi nauttia löylyistä vaikka joka ilta. Kaupunkilainenkin on ajan mittaan oppinut sytyttämään saunanpesään tulen enää suuremmin kiroilematta.

Ikivanha mortteli ja larnacalaisesta romukaupasta löydetty öljykannu ovat sukulaissieluja. He keskustelevat hillitysti maailmanmenosta, säilyttävät arvokkuutensa, vaikka olisivatkin eri mieltä. Yleensä he kuitenkin nyökyttelevät hyväksyvästi toistensa ajatuksille.

Tänään päivä on kulunut kuvankäsittelyä harjoitellessa. Olen ladannut koneelleni Gimpin ja opetellut käyttämään sitä. Ihan olen alkutaipaleella mutta mukavia kokeiluja olen tehnyt. Monta mutkaa olen kulkenut kantapään kautta, mutta onpa minulla aikaa. Sisuakin näyttää riittävän. On hauska oppia uutta. Minulla ovat käytössä myös Paint.NET ja Photosmart Premier, ja kuljeskelen nyt näiden kolmen välillä.

Mies on ystävällisesti kokannut, joten olen saanut rauhassa syventyä tähän uuteen hommaan, josta olen innostunut.

Pablo Nerudan runo "Oodi esineille" sopii minulle:
"Rakastan esineitä, hullu,
hullun lailla,...
jumaloin kuppeja,
metallirenkaita,
kulhoja...
kaikkea mitä ihmisen käsi
on muovannut, kaikenlaista kamaa...

Tänään on ollut sinisten esineitten kylpypäivä. Ne on kylvetetty hellästi, kuivattu ja kiillotettu, istutettu uudelleen puhtaina pestyn ikkunan eteen.

Meidän ainokainen koristeomenapuu antoi tänä syksynä suurempia omppuja kuin koskaan ennen. Olen kuivattanut niistä kasviskuivurissa renkaita, jotka maistuvat kirpeiltä hedelmäkarkeilta.

Upea myrsky! Kotona kodikkaasti. Taidan keittää viimeiset puolukat hilloksi ja lukea edelleen Richard Masonin romaania Muistojen huoneet, joka koukutti minut viime yönä melkein pikkutunneille.

Tänään olen saanut viettää kaikessa rauhassa päivää tämän bloginavauksen parissa. Olen selaillut määrättömästi blogipohjia ja tutustunut muutenkin bloggaukseen, joka on minulle aivan uutta. Olen tyytyväinen tulokseen. Löysin kauniin pohjan Elegialta. Kiitos siitä.