Uusi blogi

Avasin uuden blogin - I created a new blog: Donnan avoimet ovet, koska tämä nykyinen on aikamoinen sekoitus yhtä sun toista. Pyrin pitämään uuden blogini valokuvakeskeisenä, ja tänne ikkunalle voin edelleen postailla muutakin.

KLIK!

KLIKKAA KUVIA SUUREMMIKSI!

torstai 31. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista/siluetti


Palmuja ei voi ohittaa!

Mustaa ja valkoista/siluetti


Kuva on Hailuodon lauttarannasta, mukana maiseman lisäksi avoin autonovi.
Lisää mustavalkoisia kuvia täällä. 

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista/siluetti


Kuva on Kyproksen Famagustasta Osman Fazil Polatpasa -moskeijasta.
Muita mustavalkoisia kuvia voi katsella täällä.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Välimeri on sininen


Värikollaasi: Välimeren sinistä


Kuvat ovat Kyproksen turkkilaisen tasavallan Nicosiasta.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva



Pohjois-Kypros, Nicosia

Meidän katti


Se tuli meille yli kaksikymmentä vuotta sitten evakkoon muutamaksi päiväksi. Sen kotiin oli saatu uusi kissa, jonka kanssa välit eivät olleet kunnossa. Pelkkää rähinöintiä. "OK. Mutta todellakin vain muutamaksi päiväksi", sanoin pojilleni, jotka silloin olivat koululaisia ja tietenkin asuivat kotona. Nyt he olivat puuhaamassa kissalle turvakotia.

Pojat mankuivat, eikö kissa saisi jäädä. EI! En ollut erityisemmin pitänyt kissoista. Mutta kaunis se oli ja sopi minun värimaailmaani. Siinä oli juuri samoja sävyjä kuin meidän pianossa. Sanoin sille, että jos se lupaa istua kiltisti pianotuolilla ja olla rämpyttämättä, se saa jäädä. Se lupasi. Siitä tuli "sisustuskissa".

Pojat ovat muuttaneet kotoa, mutta kissa ei. Se on jo vanhus. Kuulee huonosti, liikkuu hitaammin, nukkuu paljon, syö vähän. Se on onnellisimmillaan maatessaan vatsani päällä, kun loikoilen sohvalla. Se on päättänyt olla minun kissani. Hereillä ollessaan se on aina siellä, missä minäkin. Se on kesyttänyt minut.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva


Tuskin liioittelen, jos sanon, että matkoillani Kyproksella olen tavannut ainakin sata kissaa. Useimmat niistä omien polkujen villejä tasuttelijoita.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva


Larnacalainen ystäväni Efthymios (Tim) Symeou on keraamikko, jonka uniikkityöt ovat huikeita. Niihin hän ottaa aiheensa luonnosta. Tämä työ on kookas, muistin varassa arvioituna ehkä 60 cm korkea. Hänen Studio Ceramics -liikkeessään on sekä työhuone että pieni myymälä. Olen viettänyt siellä lukemattomia hetkiä ja saanut seurata Timin työskentelyä. Istun hänen työpöytänsä äärellä, juon kahvia kauniista keramiikkakupista. Juttelemme niitä näitä samalla, kun Tim työskentelee. Minut valtaa siellä aina rentouttava rauha. Tim on sydämellinen ja vaatimaton puurtaja. Studio Ceramics on perheyritys, jossa myös Timin ruotsalainen vaimo Ingela työskentelee.

Huurteinen haavanlehti


On uskomatonta, kuinka valtavasti omassa ympäristössä on kauniita yksityiskohtia. Eilen oli pitkästä aikaa kuuraa maassa ja aurinkokin näyttäytyi. Katselin maailmaa suurennuslasin läpi ja nautin sen esteettisyydestä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Marraskuun kävelyllä

Tämä näkymä on lenkkipolkuni varrelta teknologiakylän puistosta. Olen ihaillut sen kerroksellisuutta eri vuodenaikoina. Tänään otin kameran kaveriksi. En juurikaan muuttanut kuvaa, en edes terävöittänyt.

Päivän matkakuva


Salamiissa lähellä Famagustaa on viehättävä ja edullinen Koca Reis -majapaikka. Sanovat asuntoja bungaloveiksi. Minusta ne ovat pieniä rivitaloasuntoja joko yhden tai kahden kerroksen kokoisia. Ravintolassa saa maittavaa ruokaa suhteellisen edullisesti, mutta huoneistoissa on keittiöt ja välttämättömimmät ruuanlaittovälineet. Rannalla on tilaa. Asiakkaina näytti olevan paikallisten lisäksi lähinnä brittituristeja ja saksalaisia, eikä heitäkään tungokseksi asti toukokuussa. Koca Reis on perheyritys, henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Toivon olevani siellä jälleen ensi toukokuussa.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva


Sumuisen päivän lomakuvaksi valitsin Pohjois-Kyproksen toukokuisen muiston: villiruusun Karpazin niemimaalta, missä retkeilin päivän. Mieleeni palaa piknik pinjojen alla meren äärellä, ympärillä kuivaa kangasta, missä silti lukemattomia kukkivia kasveja.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Valoa Donnan ikkunassa


Minulla oli kunnianhimoinen ajatus tehdä kollaasi kristallikruunuista. Vaikka yritin melkein koko päivän, en saanut alkuperäistä ideaani toteutetuksi. Oli tyytyminen tähän versioon. Opin kuitenkin monta kikkaa kompastellessani kuvankäsittelyn porstuassa.

Päivän matkakuva


Otetaan vielä yhdet etanat!

torstai 19. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva




Etanat ahtautuivat perhepotrettiin palmunlehdelle Kyproksen Salamiissa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Päivän matkakuva


Albumia selaillessani sain ajatuksen, että voisin valita sieltä päivän kuvaksi jonkin matkakuvan. Tämä on Pohjois-Kyprokselta Nicosiasta. 

tiistai 17. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai: "Kellastuva"

Marraskuun Syyslehti ilmestyi juuri, kun olin aamukävelyllä.  
Vastaan valokuvatorstain "Kellastuva"-haasteeseen kellastuneella viimesyksyisellä syyslehden numerollani. Muita kuvia täällä.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Korukiviä


Minulla on takassa Välimeren rannoilta keräämiäni kiviä, jotka ovat kuin koruja. Nyt kun siivoilen hiljalleen joulua varten, kivetkin saavat kasvojenpesun.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Siperianherne


Kävelin eilen puistossa, jossa oli siperianhernepensaita. Niiden siemenkodat ovat upean ruskeita, paikoitellen tumman tiilenpunaisen täplittämiä, kuin pieniä keramiikkaveistoksia. Keräsin niitä muutaman kourallisen taskuuni ja panin kotona keittiön pöydälle. Muutaman tunnin kuluttua ihmettelin, mikä ilotulitus keittiössä on ollut. Siemenkodat olivat poksauttaneet siemenensä ympäriinsä, ja minäkin pääsin seuraamaan tätä lisääntymisen varmistusta. Siemenet lenisvät monen metrin päähän. Jos meillä olisi keittiössä maalattia, siellä kasvaisi ensi kesänä siperianhernepensaita!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Lentävä tarjotin


Voin lähteä muistojen matkoille lentävällä tarjottimellani. Tällä kertaa Kyprokselle, mistä olen kerännyt sypressin  pikkiriikkisiä käpyjä, joissa vieläkin on pihkan tuoksua, granaattiomenan emäntäni hedelmäpuusta, johanneksenleipäpuun hedelmän vaellukseltani. Keramiikkaiset granaattiomenat ovat muistoja tutuista savipajoista. Mukana myös tuntemattomia löytämiäni aarteita. Pariskunta puistonpenkillä on kotoisen ystävättäreni tekemä. 

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Vuodenaikojen pöytä marraskuun mekossaan


Tänään satoi lunta niin, että nyt maa on valkoinen. Oli korkea aika peitellä vuodenaikojen pöydältäni kotiloiden ja simpukoiden kuoret sekä rantakivet talviunille, helmivene uinumaan ja odottamaan kevättä.  Keräsin pöydälle pinon joululehtiä vuosien ajalta, mutta vasta odottamaan. Vielä en edes kurkistanut, vaikka mieli teki. 

tiistai 10. marraskuuta 2009

Tuliaisia marraskuun metsästä


 Ei tuule eikä sada, yksi lämpöaste lämmittää sumuista säätä. Metsässä on hiljaista. On aikaa poimia vihreimmät ja muhkeimmat puolukanvarvut, nauttia kostean maan tuoksuista, astella pehmeällä metsänpohjalla kiireettömästi.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kukkia isälle


Isänpäivän pöytäkoriste sävähti sopivasti muuhun kattaukseen.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Kukkia isälle


Isänpäivän pöytäkoriste rakentui kirpparilta ostettuun koriin: rahkasammalta ja karhunsammalta, puolukanvarpuja sekä piharatamoa elegantin beigessä syysasussa.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Juhlakengillä kepeästi


Sain ystävättäreltäni lahjaksi hurmaavan paperista tehdyn kengän. Käykääpä taiteilijan sivustoilla katselemassa muitakin hänen upeita teoksiaan! Erityisesti kenkäfriikeille ja paperitaiteesta kiinnostuneille.
Myös täällä yksi sivu.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Uusi samettinen neulatyyny


Tapasin rahkasammaleen


Kävellessäni eilen metsässä tapasin rahkasammaleen. Se oli kietonut ylellisen pehmeän samettihuivin moneen kertaan kaulansa ympärille. Kutsuin sen päiväkahville. Kun se näki pikkuriikkisen kukkaruukkuni, se halusi välttämättä kokeilla, miten se istuu siihen.Mukavasti. Kuvat ovat muistoja tästä poseerauksesta.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009



Vanhat esineet ovat osa oman perheen henkilöhistoriaa. Niillä on monta tarinaa kerrottavina, niihin on säilötty muistoja. Arabian soikea piippuleimallinen kulho oli lapsuudessani ahkerassa käytössä. Yleensä siinä suolattiin pieniä kaloja, silakoita, maivoja. Yksinkertaisuudessaan se on minusta jumalaisen kaunis esine, ja käytän sitä paljon. Siinä on lämpöä ja linjakkuutta. 

lauantai 24. lokakuuta 2009

Donnan uuniomput


Kuorin omput, puolitin ne ja poistin siemenkodat. Voitelin uunivuoan voilla.  Annoin siirappinauhan luikerrella ompuille. Lisäsin muutaman pienen voinokareen ja mantelijauhetta koloihin. Kypsensin 200-asteisessa uunissa pehmeiksi. Lempeitä tuli. Nautin kylmän vaniljakastikkeen kanssa ja olin jälleen lapsuuteni keittiössä.

Ryppyotsainen kaali lämpenee wokkipannulle.


Kurttukaali l. savoijinkaali sai seurakseen porkkanasuikaleita, mausteiksi valkopippuria, soijakastiketta, osterikastiketta ja makeaa chilikastiketta. Rypsiöljyä ensin wokkipannulle. Siihen ainekset hautumaan. Lisäsin vähän vettä ja maustoin. Annoin aikaa ryppyotsaiselle parikymmentä minuuttia. 

perjantai 23. lokakuuta 2009

Donnan lohta höyrykääreessä
















Perjantain päivälliseksi nopea, helppo ja maukas paketillinen lohta höyrykääreessä:
180-asteisessa uunissa suolalla, pippurilla, tillillä ja sitruunamehulla maustettua lohta silikonisessa höyrykääreessä. Valmista 20 minuutissa.

Tästä saamastani lahjapaketista olen ollut kovin iloinen!

Naisille


Naistenvessassani on syyssiivous meneillään. Täälläkin olen hypistellyt esineitä,
pessyt niitä ja asetellut paikoilleen syksyn värien kanssa.

torstai 22. lokakuuta 2009


Donnan kevyt juhlakenkä uinuu vielä kesäunelmissaan ja muistelee valssia juhannusruusujen tuoksussa.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Olen onnellisen tietämätön

Minulta puuttuu paljon:
Todellisuudentajua,
en ajattele kuolemaani päivittäin.

Olen tietämätön:
en tunne paksunsuolenavannetta,
en systostaattihoitojen jälkitilaa,
en toivottomuutta,
en yön unetonta pimeyttä.
En omista peruukkia.

Minulta puuttuu mies,
joka kyselee:
Mikä päivä tänään on? 
Montako lasta minulla on?
Lapsenlapsia?

En sairasta syöpää
eikä mieheni Alzheimeria.
Olen onnellisen tietämätön,
toisin kuin läheiseni.

tiistai 13. lokakuuta 2009

maanantai 12. lokakuuta 2009

Sallin itselleni makeaa elämää sunnuntain iloksi.


Tinan keittiöstä siirtyi herkullinen suklaamousseresepti Donnan keittiöön. Marinoituja päärynöitä ja passionhedelmää lisäksi. http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=971
Pakkanen on kirjoittanut yöllä puutarhan vieraskirjaan:
riitettä nurmikolla,
kuurankukkia perennapenkissä.
Miten vähäisiä asioita, miten kauniita,
 tyttöni juttelee varpusille,
teevesi kiehuu.



                                                 Leif Färding


Hyvä sunnuntaipäivä on kuin Färdingin runossa:
  pelkistettyjä tapahtumia.
Mies kotona, kissa sylissä, suklaavanukasta jälkiruokakulhossa, 
iltakirja odottamassa. 

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sunnuntaiaamun rauhassa väkersin itselleni bloginapin. Olen joskus nähnyt jossakin tämäntyyppisen kuvan, joka on jäänyt mieleeni. Minua kuvassa on rakkauteni kirjoihin ja mereen. Kirja on ruotsinkielinen raamattu vuodelta 1919. Siinä ovat äidin, hänen äitinsä sekä hänen veljensä nimikirjoitukset. Eerikistä olisi tullut enoni, jos hän ei olisi kuollut nuorena.

lauantai 10. lokakuuta 2009


Tänään olen kuunnellut kaukaisten merien kohinaa simpukoista ja kotiloista, joita olen ostanut matkoiltani ja keräillyt itse rannoilta. Vuodenaikojen pöytäni on vielä kesämekossaan, jonka juuri pesin ja silitin. En vielä raski siirtää sitä komeroon odottamaan ensi kesää. 

Joulumekko on jo ideoituna: jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin punaista, jotakin kultaa, jotakin valkoista. Mutta ei vielä, adventtiin on aikaa.   

perjantai 9. lokakuuta 2009

Näyttää riittävän haasteita tässä ulkoasun säätämisessä. Nyt vasta huomasin, miten kuva ja tekstit saadaan lomittumaan mieleni mukaisesti. Ainakin luulen, että hoksasin.
Kesäparatiisini on Hailuodossa. Siellä on 1920-luvulla rakennettu Piilin talo, joka edelleenkin henkii silloista tunnelmaa, koska sen sisustusta ei juurikaan ole muutettu. Talonomistajat ovat kunnostaneet taloa hiljalleen vanhaa säästäen. Keittiössä on edelleenkin puuhella, mutta siellä ovat vesijohto, sähköhella ja jääkaappi sekä uudet keittiökalusteet mukavoittamassa asumista.

Tuvassa mikään oleellinen ei ole muuttunut, kamari on entisellään. Vintissä on kesähuone kahdelle nukkujalle. Makki on edelleenkin pihan perällä, mutta uusi sisä-WC on kieltämättä mukavampi.





Punaisessa pihasaunassa voi nauttia löylyistä vaikka joka ilta. Kaupunkilainenkin on ajan mittaan oppinut sytyttämään saunanpesään tulen enää suuremmin kiroilematta.

Ikivanha mortteli ja larnacalaisesta romukaupasta löydetty öljykannu ovat sukulaissieluja. He keskustelevat hillitysti maailmanmenosta, säilyttävät arvokkuutensa, vaikka olisivatkin eri mieltä. Yleensä he kuitenkin nyökyttelevät hyväksyvästi toistensa ajatuksille.

torstai 8. lokakuuta 2009

Tänään päivä on kulunut kuvankäsittelyä harjoitellessa. Olen ladannut koneelleni Gimpin ja opetellut käyttämään sitä. Ihan olen alkutaipaleella mutta mukavia kokeiluja olen tehnyt. Monta mutkaa olen kulkenut kantapään kautta, mutta onpa minulla aikaa. Sisuakin näyttää riittävän. On hauska oppia uutta. Minulla ovat käytössä myös Paint.NET ja Photosmart Premier, ja kuljeskelen nyt näiden kolmen välillä.

Mies on ystävällisesti kokannut, joten olen saanut rauhassa syventyä tähän uuteen hommaan, josta olen innostunut.
Pablo Nerudan runo "Oodi esineille" sopii minulle:
"Rakastan esineitä, hullu,
hullun lailla,...
jumaloin kuppeja,
metallirenkaita,
kulhoja...
kaikkea mitä ihmisen käsi
on muovannut, kaikenlaista kamaa...

Tänään on ollut sinisten esineitten kylpypäivä. Ne on kylvetetty hellästi, kuivattu ja kiillotettu, istutettu uudelleen puhtaina pestyn ikkunan eteen.

Meidän ainokainen koristeomenapuu antoi tänä syksynä suurempia omppuja kuin koskaan ennen. Olen kuivattanut niistä kasviskuivurissa renkaita, jotka maistuvat kirpeiltä hedelmäkarkeilta.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009


Upea myrsky! Kotona kodikkaasti. Taidan keittää viimeiset puolukat hilloksi ja lukea edelleen Richard Masonin romaania Muistojen huoneet, joka koukutti minut viime yönä melkein pikkutunneille.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Tänään olen saanut viettää kaikessa rauhassa päivää tämän bloginavauksen parissa. Olen selaillut määrättömästi blogipohjia ja tutustunut muutenkin bloggaukseen, joka on minulle aivan uutta. Olen tyytyväinen tulokseen. Löysin kauniin pohjan Elegialta. Kiitos siitä.

Esineitä

Esineitä
Rakastan esineitä, hullu, hullun lailla!

Kirja on jokapäiväinen ystäväni

Kirja on jokapäiväinen ystäväni
Kirjat tuovat iloa jokaiseen päivään. Usein ne ovat kauniita myös esineinä.

Elämä ilman kirjoja on kuin ikkunaton talo.