torstai 17. marraskuuta 2011
maanantai 7. marraskuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Varjon alla varjossa
In my friend's villa in Aya Napa, Cyprus, it's a very big african style ambrella.
You'll see other shadow shots here.
You'll see other shadow shots here.
Värikollaasihaaste: Pinkki kollaasi
Värikollaasihaaste antaa kesäksi kirjon värejä, joita voi yhdistellä tai käyttää erikseen. Täällä voi käydä katselemassa, millaiset värit ovat tarjolla. Ensimmäinen väri on pinkki, josta sateisen aamupäivän ratoksi väsäsin oheisen ruusukuvan.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Bougainevillea
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Makroviikko: Pinta
Tällä makroviikolla ollaan ulkona ja pinnalla, kuvausteemana "pinta". Omani on idänsilkkiunikon nuppu, joka poksahtaa pian kukkaansa. Muita pintoja täällä.
Valokuvatorstai: Odotus
Tämän viikon valokuvatorstain teemana on odotus. Kuvassani uima-allasalue on hiljentynyt yöhön ja odottaa seuraavaa aamua sekä uutta vilkasta päivää. Muita odotuksia täällä.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Jäätelökesää Valiolta
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Kameran kanssa pihalla
Kesäkuun 13. päivän kukintaa omalla pihalla
Värikollaasihaasteessa on tällä viikolla viisi väriä, joista käytin vain neljää. Muita kollaaseja täällä.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Villa Aya Napassa
Yhtenä päivänä kyläilimme ystävieni Cleopatran ja Josephin huvilassa Aya Napassa. Huvila on ihan oikea HUVILA, tilaa ja valoa kolmessa kerroksessa kukkulalla meren ja Aya Napan yläpuolella. Ympärillä huolellisesti suunniteltu ja hoidettu puutarha kukkivine puineen ja pensaineen. Lumme- ja kalalammikot ovat pisteinä puutarhan iin päällä. Dalmatialaiskoira Noma on onnellinen päästyään Nicosiasta ikiomaan kesäpaikkaansa, missä se onnellisena kirmailee puutarhassa ja ottaa iltapäivätorkut vihreällä nurmella.
Viikon pikalomalla Kyproksen Protaraksessa
Lähdin veljeni kanssa Finnmatkojen äkkilähdöllä viikoksi Protarakseen ja palasin matkalta maanantaina. Protaras oli minulle ennestään tuntematonta aluetta. Sehän on ihan lomapaikka, meren rannalle rakennettu hotelli- ja ravintolakylä. Meno oli rauhallista, eikä liikennekään häirinnyt. Vangelis-huoneistohotellin tilat olivat siistit eivätkä aivan kanikopin kokoiset. Uima-allas houkutteli päivittäin, vaikka meri tietenkin oli virkistävämpi. Joka päivä kävimme illallisella jossakin ravintolassa. Ruuat olivat herkullisia ja hinnatkin kohtuullisia. Minulle mieluisin oli Happy Days -ravintola, jossa ehdimme illastaa kolmesti. Meriahven ja valkosipuliporsas, viini ja olut, lämpimät omenapiirakat ja jäätelö sekä kyproslaiset kahvit maksoivat vajaat 40 euroa. Lisukkeina tarjottiin uuniperunoita, punajuurta ja pinaattia.
Auringonlasku Nallikarissa
lauantai 21. toukokuuta 2011
Tornion kirkon torni
Tornion hautausmaan vakituinen vahti
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tilkkutyö "Tornionjoki", silkki
maanantai 9. toukokuuta 2011
400 askelta vasemmalle
Valokuvausopiskeluni lähiviikonloppu on taas takana, intensiivinen, haastava ja kiinnostava rupeama. Opettajamme valokuvaaja Jaakko Heikkilä antoi mukavan tehtävän: niin ja niin monta askelta ovelta tiettyyn suuntaan. Minä sain tuon 400 askelta vasemmalle ja jouduin rakennuksen seinustalle. Pysy sitten siinä ja ala kehrätä kuvia kokoon! Tovin pohdittuani päädyin ottamaan kuviin yksityiskohtia seinustalla olevista härveleistä. Kuvissa piti olla ns. punainen lanka, ja minä löysin itse esineiden lisäksi myös materiaalien yhteneväisyyksiä. Tässä kollaasissa on vain muutamia kuvistani.
torstai 5. toukokuuta 2011
Abstraktio 3
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Nutrilett-aloitus
Päätin aloittaa painonpudottamiseni Nutrilett-starttipaketilla, johon kuuluu viideksi päiväksi kevyttä murkinaa aamupaloista jälkiruokiin. Vettä pitäisi kuulemma juoda ainakin 1,5 l päivässä. Parasta koko paketissa on hyvänmakuinen välipalapatukka, kasvis- ja tomaattiliemet menettelevät, mutta juusto- ja tomaattipastat ovat karmeanmakuisia. On sellainen olo, että olen nauttimassa todella pahaa lääkettä, jota kuitenkin on pakko ottaa. Myös vaniljavanukas on kyseenalainen maultaan, mutta olen terästänyt sitä lisäämällä vähän limen mehua.
Eihän tässä mistää gourmet-aterioinnista ole kysymys, mutta ihmettelen vain, miten osa tuotteista on saatukin niin epämiellyttävänmakuisiksi. Vielä olisi huominen päivä tätä lystiä, mutta pastat jätän kyllä syömättä. Nuudelikeitto menettelee, kun ei kummemmin makustele. Nenästä kiinni ja nielaisu! Tämä oli ensikokemukseni ko. tuotteesta, ja jos sitä jatkossa käytän, niin valitsen yksittäisiä tuotteita: patukoita ja liemiä. Nesteet kyllä poistuvat, niin tiuhaa on pissatus. Kerronpa sitten ylihiomenna, montako sataa grammaa painoa putosi. Illalla taidan tekaista itselleni katkarapusalaatin.
Eihän tässä mistää gourmet-aterioinnista ole kysymys, mutta ihmettelen vain, miten osa tuotteista on saatukin niin epämiellyttävänmakuisiksi. Vielä olisi huominen päivä tätä lystiä, mutta pastat jätän kyllä syömättä. Nuudelikeitto menettelee, kun ei kummemmin makustele. Nenästä kiinni ja nielaisu! Tämä oli ensikokemukseni ko. tuotteesta, ja jos sitä jatkossa käytän, niin valitsen yksittäisiä tuotteita: patukoita ja liemiä. Nesteet kyllä poistuvat, niin tiuhaa on pissatus. Kerronpa sitten ylihiomenna, montako sataa grammaa painoa putosi. Illalla taidan tekaista itselleni katkarapusalaatin.
Martta-vauvan villatakki
Kun vuosi sitten tiesin saavani ensimmäisen lapsenlapseni, aloin heti innoissani neuloa hänelle villahousuja ja -takkia. Silloin en vielä tiennyt, että tyttö on tulossa. Onneksi ymmärsin ruveta tekemään kokoa 75 cm, sillä villatakki valmistui tänään, ja se on juuri sopiva 6 kk:n ikäiselle Martalle. Villahousut ovat olleet käytössä jo kuukauden päivät. Väriksi valitsin petrooliin vivahtavan sinisen mutta napit ompelin tyttömäisen pinkillä langalla. Olipa kova työ neuloa villatakkia! Paljon pientä näpräämistä nappilistojen kanssa. Seuraavaksi teen aivan yksinkertaisen villapaidan. Mukavaa kuitenkin oli saada työ päätökseen.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Keväinen abstraktio
maanantai 2. toukokuuta 2011
Valokuvauksen opiskelua
Kannattaa ehkä kirjata tähän, että minulla on siis valokuvauksen suhteen kaksi elämää: ensimmäinen pullollaan omin avuin ja mutu-tuntumalla innokkaana harrastelijana otettuja kuvia. Jälkimmäinen elämä aloitettuani opiskelun onkin sitten omien virheiden löytämistä jo otetuista kuvista, tekniikoiden hiljalleen oppimista, itsekritiikin kasvua, pyrkimistä yhä parempiin tuloksiin.
Uskon puute yllättää tuon tuostakin, mutta pienikin onnistuminen pelastaa päivän.
Mutta vaikka tämä jälkimmäinen elämä on siepannut minut tiukasti imuunsa, helppoa se ei ole. Tässäkin blogissa suurin osa entisessä elämässäni nappaamistani kuvista on sellaisia, että haluaisin vaihtaa ne parempiin tai poistaa kokonaan. Ehkä teenkin niin ajan myötä. Toisaalta ne ovat valokuvauksen taitojeni edistymisessä maamerkkejä: mistä on lähdetty ja mihin on päästy, kun kaikki mahdollinen oppi on saatuna.
Suuri muutos valokuvauksessani on se, että nyt kuvaan vain raw-kuvia, jotka käsittelen kuvinkäsittelyohjelmalla. Siinäkin on taito vielä hakusessa, mutta yllättävän paljon olen oppinutkin. Olenhan opiskelija.
Uskon puute yllättää tuon tuostakin, mutta pienikin onnistuminen pelastaa päivän.
Mutta vaikka tämä jälkimmäinen elämä on siepannut minut tiukasti imuunsa, helppoa se ei ole. Tässäkin blogissa suurin osa entisessä elämässäni nappaamistani kuvista on sellaisia, että haluaisin vaihtaa ne parempiin tai poistaa kokonaan. Ehkä teenkin niin ajan myötä. Toisaalta ne ovat valokuvauksen taitojeni edistymisessä maamerkkejä: mistä on lähdetty ja mihin on päästy, kun kaikki mahdollinen oppi on saatuna.
Suuri muutos valokuvauksessani on se, että nyt kuvaan vain raw-kuvia, jotka käsittelen kuvinkäsittelyohjelmalla. Siinäkin on taito vielä hakusessa, mutta yllättävän paljon olen oppinutkin. Olenhan opiskelija.
Sininen piikkiputki
Aloitettuani valokuvaajaopiskelut olen koko ajan kiinnostavien mutta haasteellisten tehtävien edessä. Nyt yritän opetella valomaalausta. Aluksi kuvani olivat aivan liian kirkkaita. Tämä saattaa olla liian tumma, mutta ihan lilliputtuaskeleen olen ottanut oikeaa kohti.
Saatan kuvata tuntikausia ja katsoa välillä kuvia. Suurin osa menee makkeliosastolle. Tämä on valaistu leditaskulampulla, jonka päällä on sininen muovikalvo. Putket itsekin ovat kyllä sinisävyisiä, siksi valitsinkin filterin väriksi juuri sinisen.
Saatan kuvata tuntikausia ja katsoa välillä kuvia. Suurin osa menee makkeliosastolle. Tämä on valaistu leditaskulampulla, jonka päällä on sininen muovikalvo. Putket itsekin ovat kyllä sinisävyisiä, siksi valitsinkin filterin väriksi juuri sinisen.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Vapputuoli
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Kevättä Oulun keskustassa
Omenapuun alla
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Elämäni etanat
Etanapannuiksi kelpaavat hätätilassa pienet alumiinivuoat.
Minulla on ollut monta vuotta tallessa, välillä hukkateilläkin, etanaresepti, jonka nyt vihdoin sain kokeiluun. Miehen ja pojan kanssa söimme tämän päivän alkupaloiksi tölkillisen etanoita, jotka valmistin näin:
Avasin tölkillisen etanoita ja kaadoin ne kattilaan. Lisäsin 2 dl kuivaa valkoviiniä, ½ tl rakuunaa, ½ tl timjamia, puolikkaan laakerinlehden, ripauksen mustapippuria, kaksi paloiteltua valkosipulinkynttä, puolikkaan porkkanan, puolikkaan sipulin, puolikkaan kanaliemikuution ja kourallisen persiljaa. Keittelin hiljalleen puolisen tuntia.
Huuhdoin etanat nopeasti kylmällä vedellä. Minulla ei vieläkään ole etanapannua, joten jaoin etanat viiteen pieneen foliovuokaan. Valmistin seoksen voista, persiljasilpusta ja valkosipulista ja jaoin sen etanavuokien päälle. Gratinoin uunissa 250 asteessa 10 minuuttia.
Söimme etanamme (miehelle yksi annos, pojalle ja minulle kaksi) paahdettujen ranskanleipäviipaleitten kanssa. Nämä olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat etanat, ja tällä reseptillä teen ne vastakin. Muistaakseni olen kirjoittanut reseptin muistiin jostakin ulkolaisesta TV-ohjelmasta.
Muistin kuvaamisen vasta sitten, kun etanat oli jo syöty, joten kuvasin vain "etanapannuni", joiden pohjalla on vielä maukasta voisulaa leivän kanssa nautittavaksi.
Minulla on ollut monta vuotta tallessa, välillä hukkateilläkin, etanaresepti, jonka nyt vihdoin sain kokeiluun. Miehen ja pojan kanssa söimme tämän päivän alkupaloiksi tölkillisen etanoita, jotka valmistin näin:
Avasin tölkillisen etanoita ja kaadoin ne kattilaan. Lisäsin 2 dl kuivaa valkoviiniä, ½ tl rakuunaa, ½ tl timjamia, puolikkaan laakerinlehden, ripauksen mustapippuria, kaksi paloiteltua valkosipulinkynttä, puolikkaan porkkanan, puolikkaan sipulin, puolikkaan kanaliemikuution ja kourallisen persiljaa. Keittelin hiljalleen puolisen tuntia.
Huuhdoin etanat nopeasti kylmällä vedellä. Minulla ei vieläkään ole etanapannua, joten jaoin etanat viiteen pieneen foliovuokaan. Valmistin seoksen voista, persiljasilpusta ja valkosipulista ja jaoin sen etanavuokien päälle. Gratinoin uunissa 250 asteessa 10 minuuttia.
Söimme etanamme (miehelle yksi annos, pojalle ja minulle kaksi) paahdettujen ranskanleipäviipaleitten kanssa. Nämä olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat etanat, ja tällä reseptillä teen ne vastakin. Muistaakseni olen kirjoittanut reseptin muistiin jostakin ulkolaisesta TV-ohjelmasta.
Muistin kuvaamisen vasta sitten, kun etanat oli jo syöty, joten kuvasin vain "etanapannuni", joiden pohjalla on vielä maukasta voisulaa leivän kanssa nautittavaksi.
lauantai 9. huhtikuuta 2011
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Ikkuna
torstai 24. helmikuuta 2011
Vanha mustepullo
maanantai 7. helmikuuta 2011
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
tiistai 18. tammikuuta 2011
perjantai 14. tammikuuta 2011
Valokuvatorstai: Erilainen
Olen harjoitellut kuvankäsittelyä ja panoraamakuvan tekoa. Sen tuloksena tämä tähtipöytäharjoitus, joka käynee erilaiseksi kuvaksi. Toisia erilaisia täällä.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Värikollaasihaaste: Palloextra viidellä värillä
Palloextra-kollaasihaasteen värit näkyvät ylhäällä vasemmalla. Ei ollut minulle ollenkaan helppo. Toisten oivalluksia täällä.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Tähdellinen Picasso
Olen ruvennut opiskelemaan valokuvausta Tornion ammattiopisto Lappiassa. Olen vasta aivan alkumetreillä. Varsinainen opetus alkaa loppukuusta. Pitkiä viikonloppuja kerran kuukaudessa Torniossa, kotitehtäviä ja sekä itsenäistä että ohjattua opiskelua netissä. Uuden järjestelmäkameran kiemurat ovat vielä ihan kippuralla, mutta joka päivä opin jotakin. Turhaudun ja kiukuttelen. Tilanne muistuttaa sitä, kun opettelin aikoinani käyttämään tietokonetta. Palkitsevaa on jokaisen uuden asian oivaltaminen vielä näinkin vanhoilla päivillä.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)