Juhlapuku paperista

Hailuodossa vanhan Arinan tiloissa on näyttely Pirjo Valisen suuunnittelemista Oulun kaupunginteatterin esityksissä käytetyistä  paperisista näyttämöpuvuista. Paperi on huikea materiaali.

Taidenäyttely
12.06.2010 klo: 10:00 - 31.08.2010 klo: 12:00
Teatteripukunäyttely, Kylätalo, Hailuoto
Pukusuunnittelija Pirjo Valisen teatteripukuja esilllä 12.6.2010 alkaen Hailuoto-seuran näyttelytilassa, Luovontie 231

Ampiaispesä

Vanhasta jyväaitasta löytyi huikean moderni tekstiilitaideteos, hyljätty ampiaispesä.

Tusinan napin liivi

Piilin pirtin naulakossa roikkuu käsin tehty vanha liivi.

Hailuodon kirjasto on kodikas ja tunnelmallinen

Hailuodossa on erittäin kodikas kirjasto. Siellä on lukusalissa aina jokin näyttely, parhaillaan Erkki Perkiömäen valokuvanäyttely.

Piilin pirtin tunnelmaa

Asustelen Hailuodossa vuonna 1921 rakennetussa Piilin talossa, jota vuokraamme pääasiassa kesäisin. Talo on täynnä vanhoja esineitä, jotka kertovat omia tarinoitaan. Olen tänään asettunut taloksi ja kuvannut muutamia yksityiskohtia.

Mustaa ja valkoista/pyöreä

Mustaa ja valkoista -valokuvahaasteena on tulevalla viikolla "pyöreä". Sainpa hyvän tilaisuuden esitellä nicosialaisen hedelmätorin ihanat pyöreämuotoiset melonit. Lisää muotoja täällä.

Pelottaa!

Nämä rauniot ovat romahduksen partaalla Pohjois-Kyproksen Nicosiassa.

Valitsin mustavalkoisesta kuvahaasteesta pelon ja kammon. Täällä en haluaisi seikkailla.

Loreena McKennitt- Tango to Evora

Loreena Mc Kennitt on ehdoton suosikkini. Tänään on ollut aikaa kuunnella
hänen musiikkiaan.

Lämmin halloumisjuustosalaatti

Juhannusaaton pihvien kanssa tarjosin mm. lämmintä halloumisalaattia. Resepti täällä.

Juhannuspäivän aamu

Illan juhlien jälkeen
tilkka viiniä maljassa,
ystävät yhä mielessä.

.

Juhannustanssimekko

Kesän ensimmäinen unikko 

juhannusaaton aamuna juhlamekossaan: 

punaista silkkiä, mustaa samettia.

Hulmuavat helmat.

Hurmaava asu!

Avocadovaahtoa juhannusaaton jälkiruuaksi

Juhannusaaton jälkiruuaksi tarjoan avocadovaahtoa, joka hennon vaaleanvihreänä sopii minusta mainiosti kesäjuhlaan. Tarjoiluvaiheessa lisään jokaiseen annokseen luonnonvadelmia. Resepti täällä.

Silkkiunikko melkein valmiina juhannusjuhlaan

Silkkiunikot puhkeavat kukkaan aina juhannuksen tienoilla. Ajattelin, että koska meillä oli toukokuussa pitkä lämpimän sään jakso, unikotkin olisivat aikaisemmin kukassa. Mutta vielä ne pidättelevät. Rypistyneet silkkipaperimekot ovat vielä piilossa. Pikkuisen näkyy mekon reunaa vaatekomeron ovenraosta.

Juhannusviikko alullaan

Hypistellessäni esineitä ja puhdistaessani niitä mieleeni nousee monia muistoja. Tälläkin pöydällä häälahja-Arabiaa 60-luvulta, lasia wieniläiseltä kirpputorilta, Muranon lasimuna brysseliläisestä tavaratalosta, poikien minulle lahjoittamaa vanhaa kristallia, Toikan lintu ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi. Maire Gullichsenin vekkivalaisin on minulle rakas edelleenkin. Muistan, kuinka hankimme sen miehen kanssa yhteiseksi joululahjaksi monia kymmeniä vuosia sitten. Emme silloinkaan kieriskelleet rahassa, mutta meillä oli tapana ostaa omaan kotiin tarkoitettu yksi yhteinen lahja.

Juhannusviikko alullaan

Olen tässä aamun tunteina pessyt ikkunoita ja puhdistanut rakkaita esineitäni. Ruokailuhuoneen sinisten esineitten kaappi sai ylleen juhannuksen kunniaksi äitini kirjaileman liinan, joka on varmaan n. 80-vuotias.

Orvokkeja

Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni

Mustaa ja valkoista

Mustavalkomaanantain haasteena on eläinaihe. Tämä katti viettää kissanpäiviään Kyproksen Nicosiassa, sen turkkilaisessa osassa, ja nauttii viikunapuun varjosta. Muita kuvia täällä.

Parsapatee

Suunnittelen juhannustarjoilua ja kokeilin tänään parsapateeta. Niin hyväksi havaitsin, että se pääsee juhannuspöytääni. Sopii taatusti graavilohen kanssa. Väritkin herttaiset, vaaleanvihreää ja vaaleanpunaista. 

Resepti on Kotikokin pöytälaatikossani.

Aura-juustokeitto

 Aura-juustokeittoon sipulia, varsiselleriä, omenaa ja vihreää paprikaa.

Aurajuustokeitto

Resepti täällä.

Minulle on ollut aivan pikkutytöstä lähtien nautinto tuoda kukkia myös sisälle maljakoihin. Juhannuksena täytyy aina olla koiranputkia ja keltaisessa maljakossa leinikkejä. Koiranputki kukkii tänä kesänä jo nyt, mutta varmaan siitä vielä juhannuksenakin saa pursuavan valkean harsokimpun.

Kun kesäisin siivosin lapsuudenkodissani, paras hetki oli se, kun toin kukkia siivottuun huoneeseen: orvokkeja pieniin maljakoihin, tuokseherneitä kuparipannuun, astereita ja leijonankitoja, resedoja tuoksun vuoksi. Minulla on hyvä tuoksumuisti. Orvokeista muistan äitini, jonka menetin, kun olin 9-vuotias. Hänkin rakasti orvokkeja.

Päivän ilo

Eilen innostuin 12 000 syystä olla onnellinen ja kirjasin kuin kirjasinkin omia tyytyväisyyden hyrinöitä eiliseltä päivältä, päivän pieniä iloja.  Ehkä on tässä yhteydessä parempi säästää onnellisuus-sanan käyttö vahvempiin tunnetiloihin. Ajattelin haastaa itseni sommittelemaan päivän iloista tankarunoa. Yhteen tankaan mahtuu kovin vähän, joten valitsin koristeomenapuuni, joka on jo varistanut lehtensä. 

Kesä alullaan 

omenapuuni alla:

Suomen väreissä

terälehtien lumi

lemmikkien sinisyys. 

Maanvaiva

Muutimme taloomme kesällä 1986. Saimme villiintyneen juolaheinäisen puutarhan ja sen mukana vuohenkellon, campanula rapunculoidesin. Kun se kukki ensimmäisiä kertojaan, pidin sen liilaan vivahtavista kukista, joiden väri heleytyi vaaleanpunaisen harmaamalvikin seurassa maljakossa. Myös harmaamalvikki oli jo pihassa, kun talo hankittiin.

Kesti tovin, ennen kuin huomasin, kuinka hankala tyyppi tämä vuohenkello on. Se änkeää itsensä joka paikkaan, ruohikollekin, ja sen juuret ovat erittäin syvällä. Olen taistellut sitä vastaan siis jo yli 20 vuotta. Mutta se ei anna periksi. En minäkään. Pieni kuopaisu lapiolla vain hymyilyttää sitä. Häijysti se pysyy maassa. Kun sitä yrittää kitkeä käsin, se luovuttaa vain maanpäällisen osansa. Se tarvitsee kunnon survaisun syvälle maahan. Sillä on valkoinen juurentyvi, kuin pieni porkkana, josta lähtee spagettimaisia juuririhmoja. Kun vuohenkellon saa juurineen maasta, on kuin pitäisi sen uumeniin unohtunutta villalankavyyhtiä kädessään.

Kehystin kuvan surureunuksella, niin suivaantunut olen vuohenkelloon. Kuvan saalis on poimittu  "siirtolapuutarhastani", maatilkulta, jonne olen siirtänyt perennoja pääpenkistä ja jota en aina ehdi huoltamaan. Siellä on saanut vuohenkello rellestää.

12 000 syytä olla onnellinen

Kävin kirpparilla ja löysin kirjan "12 000 syytä olla onnellinen".

Kirjoittaja Barbara Ann Kipfer on kirjannut 20 vuoden aikana oman elämänsä onnellisia hetkiä, valonpilkahduksia tavallisessa arjessa. Hyvä idea! Kun pysähtyy havainnoimaan, näkee paremmin.

Voisin ruveta itsekin kirjaaman päivän päätteeksi sen päivän positiivisuudet.

 Tässä Kipferiltä kymmenen pilkahdusta esimerkeiksi:

aamiainen pyjama päällä

kuunnousu

se, miltä matto tuntuu paljaissa jaloissa

kohtuus

toimeksi paneminen

radiokuunnelmat

rakkausrunot

se, että kotona on joku odottamassa

vehnäpellot

Läkerolin pastillit

Ruusuista

Rupesin tekemään pientä ruukkupuutarhaa. Ajattelin ostaa pelargonioita tai vaaleanpunaisia margaritoja mutta Tokmannilla törmäsin kohtuuhintaisiin ruusuihin. Nyt kokeilen, miten ne viihtyvät meillä. Nämä ruusut ovat hollantilaisia ja tulevat täältä.

Valokuvatorstai, aiheena Clint Mansellin kappale Memories

Tarjoilua kaikille aisteille: 

Viikunapuun vilvoittavassa varjossa tilkka brandyä. 

Jasmiinit tuoksuvat. 

Outo lintu ääntelee.

Muita muistoja täällä. 

Penny marlies -orvokki

Olen vasta tänään saanut istutetuksi ensimmäisiä kasveja ruukkuihin. Lähipuutarhastamme löysin uuden hurmaavan orvokkisilmän, penny marlies -orvokin, jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut.

 Penny marlies -orvokin väri on erityisen hienostunut, kukat aika pieniä.

Kyproksen matka toukokuussa 2010

Yhdeksi mukavimmista muistoista tältä matkalta jäi iloinen yllätys: pääsin Nicosiassa Kyproksen presidentinlinnan puutarhaan hyväntekeväisyyskutsuille.  Ystävättäreni kutsui minut sinne vieraanaan. Hulppean aulan läpi mentiin puutarhaan, jonne oli levitetty valkeita satiiniliinoja pyöreille pöydille. Tuolit oli puettu rusettimekkoihin.

Jokaiselle oli varattuna paikka tietyssä numeroidussa pöydässä. Miestarjoilijat kantoivat pikkusuolaisia ja -makeita. Alkoholia ei tarjottu, mutta muita juomia oli: kahvia, teetä, mehuja, virvoitusjuomia. Tarjoilijat kulkivat tarjottimineen väkijoukossa. Heiltä saattoi lennosta napata juoman tai tilata omansa pöytään.

Sen seitsemän sorttia tarjolla.

Juhlan avulla kerättiin varoja multippeliskleroosipotilaille. Puheita pidettiin, mutta kreikaksi, joten en niitä ymmärtänyt. Presidentti Christofias ei ollut läsnä, mutta hänen vaimonsa piti puheen. Ohjelmassa oli myös lauluesityksiä. Muutama nuori lahjakas laulaja pääsi täällä hienosti esille.   

Tunnelma oli rento ja iloinen. Ystävättäreni esiteltyä minut pöytäseurueelle viehättävä nainen puristi kättäni ja alkoi puhua muutaman sanan suomea. Hän oli Loria Markides, joka on ollut Suomessa Kyproksen suurlähettiläänä vuodesta 2002 - 2007. Kertoi tuntevansa Suomesta joka kolkan ja olleensa täällä lomallakin. Terveisiäkin lähetti: Suvi Lindénille ja Oulun kreikkalaiseen ravintolaan, jonka omistaja on kyproslainen.

Loria Markides (vasemmalla)  ja ystävättäreni Cleopatra Bayada

Ystävättäreni Cleopatra vetäisi taas koko matkani ässän hihastaan. Edellisellä matkalla olin hänen kanssaan Kykkon luostarissa, sielläkin vieraana.

Kyproksen presidentinlinnan puutarhassa on upea uima-allasalue.

Värikollaasihaaste: sininen ja sininen

Olen juuri kotiutunut Kyproksen-matkaltani. Nämä kuvat ovat Pohjois-Kyprokselta Salamiista Kocareis-nimisestä rantabungalow-paikasta, missä olin viikon.

Lisää sinisiä kollaaseja täällä.

Vuodenaikojen pöytä

Vuodenaikojen pöytäni sai tänään kesäkattauksen. Kävyt ja oksat sekä kuivuneet hedelmät pakkasin odottamaan joulunalusaikaa. Tarjottimella on matkoilta hankkimiani merenelävien koteja, ja yritän muistella, mistä mikäkin on. Helmivene on Kroatiasta, joitakin on Kyprokselta ja Kreikan saaristosta, mutta enpä muista, mistä mikäkin.

Värikollaasihaaste: harmaata ja vihreää

Kollaasini kuvat ovat kaikki Kyprokselta

Lisää harmaan- ja vihreänsävyisiä kollaaseja täällä. 

Kaksi viikkoa Kyproksella toukokuussa 2010/osa II, Nicosia

Nicosiassa ehdin nyt olla vain viisi vuorokautta, mutta kaiken aikaa oli ohjelmaa. Majapaikkani oli 100-vuotiaassa talossa, joka on todella rähjäisessä kunnossa, mitä en kuitenkaan enää kummemmin kauhistele. Vietän luppoaikaani sen puutarhassa kasvavan viikunapuun lehvästön suojassa. Kuuntelen paikallisia luontoääniä, joista pöllön alituinen huhuilu on tavallisin. Määrättyinä aikoina kuulen myös rukouskutsun moskeijaan mutta siihen jätän vastaamatta. Liikenteen ääniä ei kuulu.

KLIKKAA KUVIA SUUREMMIKSI!!

Pohjois-Kyproksen Nicosian majapaikkani puutarhan kasveja


Nicosialaisella torilla

Olen ollut jo niin monta kertaa Nicosiassa, etten tällä matkalla juoksennellut nähtävyydeltä toiselle. Mutta hedelmä- ja vihannestorilla haluan käydä joka kerta. Kreikkalaisella puolella Nicosiaa on kerran viikossa toripäivä. Meno alkaa jo aamulla, mutta haluan mennä sinne myöhemmin, koska silloin hinnat alkavat pudota. 

Kauppiaat huutavat niskat punaisina tarjouksiaan ja vaihtavat tuotteiden hintoja alaspäin. Iltapäivällä klo 17:n jälkeen saa eurolla muovikassillisen kurkkuja, tomaatteja, kesäkurpitsoita, appelsiineja, ja myös asiakkaat innostuvat ostoksille aivan eri tavalla kuin aamun tunteina. Torilla on paratiisillinen tuoksu, kun kaikki hedelmät ja vihannekset esittelevät parfyymejaan huikeana tuoksusinfoniana.

Hinnat laskussa liukumäessä!

 Vesimelonit kuin pehmeämuotoisia veistoksia! Söin niitä joka päivä, maistuvat myös halloumijuuston kanssa.

Kissanpäiviä Kyproksella

Kyproksella ei voi välttyä seuraamasta kissanpäiviä. Salamiissa Kocareisin kissat tulivat heti norkoilemaan, kun minulla oli ruokailuhetki patiollani. Nille kävi aivan mikä ruoka-aika tahansa. Nicosiassa majapaikkani puutarhassa elää aina lauma kissoja, minulle tuttuja jo kolmatta kevättä. Tällä kertaa uusia vauvoja oli viisi. Katit kävivät jo niin familiääreiksi, että tulivat keittiöön asti. Ne eivät ole kenekään lemmikkejä meikäläisessä mielessä. Ne ovat vain asettuneet puutarhaan ja adoptoineet talon asukkaat. Adoptioisäntä ruokkii ne päivittäin. Niiden suurta herkkua ovat kanan kaularangat, mutta melkein mikä tahansa syötävä kelpaa. Kyproslaisina ne rakastavat halloumia.

Kyproksenturkkilaisia namuja

Kaksi lomaviikkoa Kyproksella toukokuussa 2010

Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.