Tornion kirkon torni

Selällään Tornion hautausmaalla otettu kuva. Kun kerroin, että pötköttelin siellä, kaverit arvelivat, että kävin harjoittelemassa!

Kevättyöläiset lähtövalmiina

Tornion hautausmaalla on alettu kevättöihin.

Tornion hautausmaalla toukokuussa

Tornion hautausmaan vakituinen vahti

Lähiopetusjaksolla Torniossa oli tehtävänä kuvata keväistä säätilaa pikkukaupungissa. Menin hautausmaalle ja kuvasin sarjan sen kautta. Tämä jänis kuulemma asustaa hautausmaalla.

Tilkkutyö "Tornionjoki", silkki

Tänään ovat ajatukset olleet vielä Tornionjoessa, josta ottamiani kuvia olen käsitellyt päivän mittaan. Silkkinen tilkkutäkki valmistui juuri. Sen alle taidan seuraavaksi pujahtaa katselemaan sinisiä unia.

400 askelta vasemmalle

Valokuvausopiskeluni lähiviikonloppu on taas takana, intensiivinen, haastava ja kiinnostava rupeama. Opettajamme valokuvaaja Jaakko Heikkilä antoi mukavan tehtävän: niin ja niin monta askelta ovelta tiettyyn suuntaan. Minä sain tuon 400 askelta vasemmalle ja jouduin rakennuksen seinustalle. Pysy sitten siinä ja ala kehrätä kuvia kokoon! Tovin pohdittuani päädyin ottamaan kuviin yksityiskohtia seinustalla olevista härveleistä. Kuvissa piti olla ns. punainen lanka, ja minä löysin itse esineiden lisäksi myös materiaalien yhteneväisyyksiä. Tässä kollaasissa on vain muutamia kuvistani.

Abstraktio 3

Kylläpä meidän abstrakti viikkotehtävä koukuttaa. Huomaan katselevani maailmaa abstrakteilla silmillä. Nytkin olin siivoamassa, kun piti kesken kaiken ruveta kuvaamaan.

Nutrilett-aloitus

Päätin aloittaa painonpudottamiseni Nutrilett-starttipaketilla, johon kuuluu viideksi päiväksi kevyttä murkinaa aamupaloista jälkiruokiin. Vettä pitäisi kuulemma juoda ainakin 1,5 l päivässä. Parasta koko paketissa on hyvänmakuinen välipalapatukka, kasvis- ja tomaattiliemet menettelevät, mutta juusto- ja tomaattipastat ovat karmeanmakuisia. On sellainen olo, että olen nauttimassa todella pahaa lääkettä, jota kuitenkin on pakko ottaa. Myös vaniljavanukas on kyseenalainen maultaan, mutta olen terästänyt sitä lisäämällä vähän limen mehua.

Eihän tässä mistää gourmet-aterioinnista ole kysymys, mutta ihmettelen vain, miten osa tuotteista on saatukin niin epämiellyttävänmakuisiksi. Vielä olisi huominen päivä tätä lystiä, mutta pastat jätän kyllä syömättä. Nuudelikeitto menettelee, kun ei kummemmin makustele. Nenästä kiinni ja nielaisu! Tämä oli ensikokemukseni ko. tuotteesta, ja jos sitä jatkossa käytän, niin valitsen yksittäisiä tuotteita: patukoita ja liemiä. Nesteet kyllä poistuvat, niin tiuhaa on pissatus. Kerronpa sitten ylihiomenna, montako sataa grammaa painoa putosi. Illalla taidan tekaista itselleni katkarapusalaatin.

Martta-vauvan villatakki

Kun vuosi sitten tiesin saavani ensimmäisen lapsenlapseni, aloin heti innoissani neuloa hänelle villahousuja ja -takkia. Silloin en vielä tiennyt, että tyttö on tulossa. Onneksi ymmärsin ruveta tekemään kokoa 75 cm, sillä villatakki valmistui tänään, ja se on juuri sopiva 6 kk:n ikäiselle Martalle. Villahousut ovat olleet käytössä jo kuukauden päivät. Väriksi valitsin petrooliin vivahtavan sinisen mutta napit ompelin tyttömäisen pinkillä langalla. Olipa kova työ neuloa villatakkia! Paljon pientä näpräämistä nappilistojen kanssa. Seuraavaksi teen aivan yksinkertaisen villapaidan. Mukavaa kuitenkin oli saada työ päätökseen.

Keväinen abstraktio

Meillä on tällä viikolla kurssin omana tehtävänä abstraktin kuvan ottaminen. Tässä omani, joista toiseen fotoshoppailin keväiset värit siinä toivossa, että pian meilläkin pohjoisessa alkaisi pian vihertää.

Valokuvauksen opiskelua

Kannattaa ehkä kirjata tähän, että minulla on siis valokuvauksen suhteen kaksi elämää: ensimmäinen pullollaan omin avuin ja mutu-tuntumalla innokkaana harrastelijana otettuja kuvia. Jälkimmäinen elämä aloitettuani opiskelun onkin sitten omien virheiden löytämistä jo otetuista kuvista, tekniikoiden hiljalleen oppimista, itsekritiikin kasvua, pyrkimistä yhä parempiin tuloksiin.

Uskon puute yllättää tuon tuostakin, mutta pienikin onnistuminen pelastaa päivän.

Mutta vaikka tämä jälkimmäinen elämä on siepannut minut tiukasti imuunsa, helppoa se ei ole. Tässäkin blogissa suurin osa entisessä elämässäni nappaamistani kuvista on sellaisia, että haluaisin vaihtaa ne parempiin tai poistaa kokonaan. Ehkä teenkin niin ajan myötä. Toisaalta ne ovat valokuvauksen taitojeni edistymisessä maamerkkejä: mistä on lähdetty ja mihin on päästy, kun kaikki mahdollinen oppi on saatuna.

Suuri muutos valokuvauksessani on se, että nyt kuvaan vain raw-kuvia, jotka käsittelen kuvinkäsittelyohjelmalla. Siinäkin on taito vielä hakusessa, mutta yllättävän paljon olen oppinutkin. Olenhan opiskelija.

Sininen piikkiputki

Aloitettuani valokuvaajaopiskelut olen koko ajan kiinnostavien mutta haasteellisten tehtävien edessä. Nyt yritän opetella valomaalausta. Aluksi kuvani olivat aivan liian kirkkaita. Tämä saattaa olla liian tumma, mutta ihan lilliputtuaskeleen olen ottanut oikeaa kohti.

Saatan kuvata tuntikausia ja katsoa välillä kuvia. Suurin osa menee makkeliosastolle. Tämä on valaistu leditaskulampulla, jonka päällä on sininen muovikalvo. Putket itsekin ovat kyllä sinisävyisiä, siksi valitsinkin filterin väriksi juuri sinisen.