Martta-vauvan villatakki

Kun vuosi sitten tiesin saavani ensimmäisen lapsenlapseni, aloin heti innoissani neuloa hänelle villahousuja ja -takkia. Silloin en vielä tiennyt, että tyttö on tulossa. Onneksi ymmärsin ruveta tekemään kokoa 75 cm, sillä villatakki valmistui tänään, ja se on juuri sopiva 6 kk:n ikäiselle Martalle. Villahousut ovat olleet käytössä jo kuukauden päivät. Väriksi valitsin petrooliin vivahtavan sinisen mutta napit ompelin tyttömäisen pinkillä langalla. Olipa kova työ neuloa villatakkia! Paljon pientä näpräämistä nappilistojen kanssa. Seuraavaksi teen aivan yksinkertaisen villapaidan. Mukavaa kuitenkin oli saada työ päätökseen.

Keväinen abstraktio

Meillä on tällä viikolla kurssin omana tehtävänä abstraktin kuvan ottaminen. Tässä omani, joista toiseen fotoshoppailin keväiset värit siinä toivossa, että pian meilläkin pohjoisessa alkaisi pian vihertää.

Valokuvauksen opiskelua

Kannattaa ehkä kirjata tähän, että minulla on siis valokuvauksen suhteen kaksi elämää: ensimmäinen pullollaan omin avuin ja mutu-tuntumalla innokkaana harrastelijana otettuja kuvia. Jälkimmäinen elämä aloitettuani opiskelun onkin sitten omien virheiden löytämistä jo otetuista kuvista, tekniikoiden hiljalleen oppimista, itsekritiikin kasvua, pyrkimistä yhä parempiin tuloksiin.

Uskon puute yllättää tuon tuostakin, mutta pienikin onnistuminen pelastaa päivän.

Mutta vaikka tämä jälkimmäinen elämä on siepannut minut tiukasti imuunsa, helppoa se ei ole. Tässäkin blogissa suurin osa entisessä elämässäni nappaamistani kuvista on sellaisia, että haluaisin vaihtaa ne parempiin tai poistaa kokonaan. Ehkä teenkin niin ajan myötä. Toisaalta ne ovat valokuvauksen taitojeni edistymisessä maamerkkejä: mistä on lähdetty ja mihin on päästy, kun kaikki mahdollinen oppi on saatuna.

Suuri muutos valokuvauksessani on se, että nyt kuvaan vain raw-kuvia, jotka käsittelen kuvinkäsittelyohjelmalla. Siinäkin on taito vielä hakusessa, mutta yllättävän paljon olen oppinutkin. Olenhan opiskelija.

Sininen piikkiputki

Aloitettuani valokuvaajaopiskelut olen koko ajan kiinnostavien mutta haasteellisten tehtävien edessä. Nyt yritän opetella valomaalausta. Aluksi kuvani olivat aivan liian kirkkaita. Tämä saattaa olla liian tumma, mutta ihan lilliputtuaskeleen olen ottanut oikeaa kohti.

Saatan kuvata tuntikausia ja katsoa välillä kuvia. Suurin osa menee makkeliosastolle. Tämä on valaistu leditaskulampulla, jonka päällä on sininen muovikalvo. Putket itsekin ovat kyllä sinisävyisiä, siksi valitsinkin filterin väriksi juuri sinisen.

Vapputuoli

Iloista ja riemullisen kuplivaa vappua kaikille! Tässä vapputuoli istahtaa, jos juhlija alkaa väsähtää. Sävytetty serpentiinien ja ilmapallojen sävyyn.

Kevättä Oulun keskustassa

Kevättä Oulun keskustan Laanaojassa

Oulun keskustan läpi virtaa Laanaoja, joka saa värinsä humuksesta. Mikään haiseva likavesioja se ei siis ole. Minikoskikin siinä on juuri kaupungintalon takana.

Omenapuun alla

Alan hiljalleen päästä jyvälle valomaalauksen saloista, vaikka vielä on matkaa perille. Tämän otoksen sain aikaiseksi viime yönä omalta pihaltani, missä tuolivanhus odottaa kesää omenapuun alla. Jätän tuolin aina talveksi ulos ihan tarkoituksella, että siitä tulisi oikein säiden pieksämä.

Elämäni etanat

Etanapannuiksi kelpaavat hätätilassa pienet alumiinivuoat.

Minulla on ollut monta vuotta tallessa, välillä hukkateilläkin, etanaresepti, jonka nyt vihdoin sain kokeiluun. Miehen ja pojan kanssa söimme tämän päivän alkupaloiksi tölkillisen etanoita, jotka valmistin näin:

Avasin tölkillisen etanoita ja kaadoin ne kattilaan. Lisäsin 2 dl kuivaa valkoviiniä, ½ tl rakuunaa, ½ tl timjamia, puolikkaan laakerinlehden, ripauksen mustapippuria, kaksi paloiteltua valkosipulinkynttä, puolikkaan porkkanan, puolikkaan sipulin, puolikkaan kanaliemikuution ja kourallisen persiljaa. Keittelin hiljalleen puolisen tuntia.

Huuhdoin etanat nopeasti kylmällä vedellä. Minulla ei vieläkään ole etanapannua, joten jaoin etanat viiteen pieneen foliovuokaan. Valmistin seoksen voista, persiljasilpusta ja valkosipulista ja jaoin sen etanavuokien päälle. Gratinoin uunissa 250 asteessa 10 minuuttia.

Söimme etanamme (miehelle yksi annos, pojalle ja minulle kaksi) paahdettujen ranskanleipäviipaleitten kanssa. Nämä olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat etanat, ja tällä reseptillä teen ne vastakin. Muistaakseni olen kirjoittanut reseptin muistiin jostakin ulkolaisesta TV-ohjelmasta.

Muistin kuvaamisen vasta sitten, kun etanat oli jo syöty, joten kuvasin vain "etanapannuni", joiden pohjalla on vielä maukasta voisulaa leivän kanssa nautittavaksi.

Iloista pääsiäistä!

Helmivene

Valomaalausharjoitukset jatkuvat.

Valomaalauksia

Olen harjoitellut valomaalausta ja photoshoppailua.