
Pyhäinpäivänä varsinaiset muistokynttiläpaikat olivat niin täynnä, että ihmiset alkoivat laskea kynttilöitään tämän omenapuun juurelle. Kahdeksan kynttilää, yksi äitini S. Ingegärdin muistoksi. Muita kuvia täällä.
Työelämän jälkeistä elämää: lehti on kääntynyt uuteen seikkailuun, joista viimeisin on valokuvauksen opiskelun aloittaminen marraskuussa 2010.
Minäkö eläkkeelle?
Joko nyt?
Herra paratkoon,
mitä minä sitten kirjoitan päiväkirjaan?
Kirjoita päiväkirjaasi, että
olet uudessa ajassa:
Tutkit oleilun variaatioita,
pysähtymisiä.
Kirjallisuutta tietenkin harrastat:
syvennyt luonnon kirjaan,
lasket laineita,
halaat puita.
Maalaat taivaanrantaa.
Matkustelet, totta kai,
sinulla on matkalippu kuuhun.
Saateenkaaren aarteen
olet jo löytänyt,
omasta arjestasi.
Kaunis kahdeksikko.
VastaaPoistaKaunista hautausmaallakin
VastaaPoistaHarvinaisempi nimi ainakin minulle, jostain historiallisista romaaneista olen tainnut tämän nimen lukea. Kahdeksan kirjainta ja kahdeksan kynttilää.
VastaaPoistaOnpa kaunis kuva! Ja niin sopiva tämän haasteen vastaukseksi.
VastaaPoistaMinäkin ihailin kuvaa, siinä on kaunis tunnelma.
VastaaPoistaIngegärdin kynttilä on varmaan se joka loistaa kirkkaammin, kaunis kuva!
VastaaPoista