Mustaa ja valkoista/siluetti

Palmuja ei voi ohittaa!

Mustaa ja valkoista/siluetti

Kuva on Hailuodon lauttarannasta, mukana maiseman lisäksi avoin autonovi.
Lisää mustavalkoisia kuvia täällä. 

Mustaa ja valkoista/siluetti

Kuva on Kyproksen Famagustasta Osman Fazil Polatpasa -moskeijasta.

Muita mustavalkoisia kuvia voi katsella täällä.

Välimeri on sininen

Värikollaasi: Välimeren sinistä

Kuvat ovat Kyproksen turkkilaisen tasavallan Nicosiasta.

Päivän matkakuva

Pohjois-Kypros, Nicosia

Meidän katti

Se tuli meille yli kaksikymmentä vuotta sitten evakkoon muutamaksi päiväksi. Sen kotiin oli saatu uusi kissa, jonka kanssa välit eivät olleet kunnossa. Pelkkää rähinöintiä. "OK. Mutta todellakin vain muutamaksi päiväksi", sanoin pojilleni, jotka silloin olivat koululaisia ja tietenkin asuivat kotona. Nyt he olivat puuhaamassa kissalle turvakotia.

Pojat mankuivat, eikö kissa saisi jäädä. EI! En ollut erityisemmin pitänyt kissoista. Mutta kaunis se oli ja sopi minun värimaailmaani. Siinä oli juuri samoja sävyjä kuin meidän pianossa. Sanoin sille, että jos se lupaa istua kiltisti pianotuolilla ja olla rämpyttämättä, se saa jäädä. Se lupasi. Siitä tuli "sisustuskissa".

Pojat ovat muuttaneet kotoa, mutta kissa ei. Se on jo vanhus. Kuulee huonosti, liikkuu hitaammin, nukkuu paljon, syö vähän. Se on onnellisimmillaan maatessaan vatsani päällä, kun loikoilen sohvalla. Se on päättänyt olla minun kissani. Hereillä ollessaan se on aina siellä, missä minäkin. Se on kesyttänyt minut.

Päivän matkakuva

Tuskin liioittelen, jos sanon, että matkoillani Kyproksella olen tavannut ainakin sata kissaa. Useimmat niistä omien polkujen villejä tasuttelijoita.

Päivän matkakuva

Larnacalainen ystäväni Efthymios (Tim) Symeou on keraamikko, jonka uniikkityöt ovat huikeita. Niihin hän ottaa aiheensa luonnosta. Tämä työ on kookas, muistin varassa arvioituna ehkä 60 cm korkea. Hänen Studio Ceramics -liikkeessään on sekä työhuone että pieni myymälä. Olen viettänyt siellä lukemattomia hetkiä ja saanut seurata Timin työskentelyä. Istun hänen työpöytänsä äärellä, juon kahvia kauniista keramiikkakupista. Juttelemme niitä näitä samalla, kun Tim työskentelee. Minut valtaa siellä aina rentouttava rauha. Tim on sydämellinen ja vaatimaton puurtaja. Studio Ceramics on perheyritys, jossa myös Timin ruotsalainen vaimo Ingela työskentelee.

Huurteinen haavanlehti

On uskomatonta, kuinka valtavasti omassa ympäristössä on kauniita yksityiskohtia. Eilen oli pitkästä aikaa kuuraa maassa ja aurinkokin näyttäytyi. Katselin maailmaa suurennuslasin läpi ja nautin sen esteettisyydestä.

Marraskuun kävelyllä

Tämä näkymä on lenkkipolkuni varrelta teknologiakylän puistosta. Olen ihaillut sen kerroksellisuutta eri vuodenaikoina. Tänään otin kameran kaveriksi. En juurikaan muuttanut kuvaa, en edes terävöittänyt.

Päivän matkakuva

Salamiissa lähellä Famagustaa on viehättävä ja edullinen Koca Reis -majapaikka. Sanovat asuntoja bungaloveiksi. Minusta ne ovat pieniä rivitaloasuntoja joko yhden tai kahden kerroksen kokoisia. Ravintolassa saa maittavaa ruokaa suhteellisen edullisesti, mutta huoneistoissa on keittiöt ja välttämättömimmät ruuanlaittovälineet. Rannalla on tilaa. Asiakkaina näytti olevan paikallisten lisäksi lähinnä brittituristeja ja saksalaisia, eikä heitäkään tungokseksi asti toukokuussa. Koca Reis on perheyritys, henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Toivon olevani siellä jälleen ensi toukokuussa.

Päivän matkakuva

Sumuisen päivän lomakuvaksi valitsin Pohjois-Kyproksen toukokuisen muiston: villiruusun Karpazin niemimaalta, missä retkeilin päivän. Mieleeni palaa piknik pinjojen alla meren äärellä, ympärillä kuivaa kangasta, missä silti lukemattomia kukkivia kasveja.

Valoa Donnan ikkunassa

Minulla oli kunnianhimoinen ajatus tehdä kollaasi kristallikruunuista. Vaikka yritin melkein koko päivän, en saanut alkuperäistä ideaani toteutetuksi. Oli tyytyminen tähän versioon. Opin kuitenkin monta kikkaa kompastellessani kuvankäsittelyn porstuassa.

Päivän matkakuva

Otetaan vielä yhdet etanat!

Päivän matkakuva

Etanat ahtautuivat perhepotrettiin palmunlehdelle Kyproksen Salamiissa.

Päivän matkakuva

Albumia selaillessani sain ajatuksen, että voisin valita sieltä päivän kuvaksi jonkin matkakuvan. Tämä on Pohjois-Kyprokselta Nicosiasta. 

Valokuvatorstai: "Kellastuva"

Marraskuun Syyslehti ilmestyi juuri, kun olin aamukävelyllä.  

Vastaan valokuvatorstain "Kellastuva"-haasteeseen kellastuneella viimesyksyisellä syyslehden numerollani. Muita kuvia täällä.

Korukiviä

Minulla on takassa Välimeren rannoilta keräämiäni kiviä, jotka ovat kuin koruja. Nyt kun siivoilen hiljalleen joulua varten, kivetkin saavat kasvojenpesun.

Siperianherne

Kävelin eilen puistossa, jossa oli siperianhernepensaita. Niiden siemenkodat ovat upean ruskeita, paikoitellen tumman tiilenpunaisen täplittämiä, kuin pieniä keramiikkaveistoksia. Keräsin niitä muutaman kourallisen taskuuni ja panin kotona keittiön pöydälle. Muutaman tunnin kuluttua ihmettelin, mikä ilotulitus keittiössä on ollut. Siemenkodat olivat poksauttaneet siemenensä ympäriinsä, ja minäkin pääsin seuraamaan tätä lisääntymisen varmistusta. Siemenet lenisvät monen metrin päähän. Jos meillä olisi keittiössä maalattia, siellä kasvaisi ensi kesänä siperianhernepensaita!

Lentävä tarjotin

Voin lähteä muistojen matkoille lentävällä tarjottimellani. Tällä kertaa Kyprokselle, mistä olen kerännyt sypressin  pikkiriikkisiä käpyjä, joissa vieläkin on pihkan tuoksua, granaattiomenan emäntäni hedelmäpuusta, johanneksenleipäpuun hedelmän vaellukseltani. Keramiikkaiset granaattiomenat ovat muistoja tutuista savipajoista. Mukana myös tuntemattomia löytämiäni aarteita. Pariskunta puistonpenkillä on kotoisen ystävättäreni tekemä. 

Vuodenaikojen pöytä marraskuun mekossaan

Tänään satoi lunta niin, että nyt maa on valkoinen. Oli korkea aika peitellä vuodenaikojen pöydältäni kotiloiden ja simpukoiden kuoret sekä rantakivet talviunille, helmivene uinumaan ja odottamaan kevättä.  Keräsin pöydälle pinon joululehtiä vuosien ajalta, mutta vasta odottamaan. Vielä en edes kurkistanut, vaikka mieli teki. 

Tuliaisia marraskuun metsästä

 Ei tuule eikä sada, yksi lämpöaste lämmittää sumuista säätä. Metsässä on hiljaista. On aikaa poimia vihreimmät ja muhkeimmat puolukanvarvut, nauttia kostean maan tuoksuista, astella pehmeällä metsänpohjalla kiireettömästi.

Kukkia isälle

Isänpäivän pöytäkoriste sävähti sopivasti muuhun kattaukseen.

Kukkia isälle

Isänpäivän pöytäkoriste rakentui kirpparilta ostettuun koriin: rahkasammalta ja karhunsammalta, puolukanvarpuja sekä piharatamoa elegantin beigessä syysasussa.

Juhlakengillä kepeästi

Sain ystävättäreltäni lahjaksi hurmaavan paperista tehdyn kengän. Käykääpä taiteilijan sivustoilla katselemassa muitakin hänen upeita teoksiaan! Erityisesti kenkäfriikeille ja paperitaiteesta kiinnostuneille.
Myös täällä yksi sivu.

Uusi samettinen neulatyyny

Tapasin rahkasammaleen

Kävellessäni eilen metsässä tapasin rahkasammaleen. Se oli kietonut ylellisen pehmeän samettihuivin moneen kertaan kaulansa ympärille. Kutsuin sen päiväkahville. Kun se näki pikkuriikkisen kukkaruukkuni, se halusi välttämättä kokeilla, miten se istuu siihen.Mukavasti. Kuvat ovat muistoja tästä poseerauksesta.

Vanhat esineet ovat osa oman perheen henkilöhistoriaa. Niillä on monta tarinaa kerrottavina, niihin on säilötty muistoja. Arabian soikea piippuleimallinen kulho oli lapsuudessani ahkerassa käytössä. Yleensä siinä suolattiin pieniä kaloja, silakoita, maivoja. Yksinkertaisuudessaan se on minusta jumalaisen kaunis esine, ja käytän sitä paljon. Siinä on lämpöä ja linjakkuutta. 

Donnan uuniomput

Kuorin omput, puolitin ne ja poistin siemenkodat. Voitelin uunivuoan voilla.  Annoin siirappinauhan luikerrella ompuille. Lisäsin muutaman pienen voinokareen ja mantelijauhetta koloihin. Kypsensin 200-asteisessa uunissa pehmeiksi. Lempeitä tuli. Nautin kylmän vaniljakastikkeen kanssa ja olin jälleen lapsuuteni keittiössä.

Ryppyotsainen kaali lämpenee wokkipannulle.

Kurttukaali l. savoijinkaali sai seurakseen porkkanasuikaleita, mausteiksi valkopippuria, soijakastiketta, osterikastiketta ja makeaa chilikastiketta. Rypsiöljyä ensin wokkipannulle. Siihen ainekset hautumaan. Lisäsin vähän vettä ja maustoin. Annoin aikaa ryppyotsaiselle parikymmentä minuuttia. 

Donnan lohta höyrykääreessä

Perjantain päivälliseksi nopea, helppo ja maukas paketillinen lohta höyrykääreessä:
180-asteisessa uunissa suolalla, pippurilla, tillillä ja sitruunamehulla maustettua lohta silikonisessa höyrykääreessä. Valmista 20 minuutissa.

Tästä saamastani lahjapaketista olen ollut kovin iloinen!

Naisille

Naistenvessassani on syyssiivous meneillään. Täälläkin olen hypistellyt esineitä,

pessyt niitä ja asetellut paikoilleen syksyn värien kanssa.

Donnan kevyt juhlakenkä uinuu vielä kesäunelmissaan ja muistelee valssia juhannusruusujen tuoksussa.

Olen onnellisen tietämätön

Minulta puuttuu paljon:
Todellisuudentajua,
en ajattele kuolemaani päivittäin.

Olen tietämätön:
en tunne paksunsuolenavannetta,
en systostaattihoitojen jälkitilaa,
en toivottomuutta,
en yön unetonta pimeyttä.
En omista peruukkia.

Minulta puuttuu mies,
joka kyselee:
Mikä päivä tänään on? 
Montako lasta minulla on?
Lapsenlapsia?

En sairasta syöpää
eikä mieheni Alzheimeria.
Olen onnellisen tietämätön,
toisin kuin läheiseni.

Syksyn merkitsemää

Sallin itselleni makeaa elämää sunnuntain iloksi.

Tinan keittiöstä siirtyi herkullinen suklaamousseresepti Donnan keittiöön. Marinoituja päärynöitä ja passionhedelmää lisäksi. http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=971

Pakkanen on kirjoittanut yöllä puutarhan vieraskirjaan:

riitettä nurmikolla,

kuurankukkia perennapenkissä.

Miten vähäisiä asioita, miten kauniita,

 tyttöni juttelee varpusille,

teevesi kiehuu.

                                                 Leif Färding

Hyvä sunnuntaipäivä on kuin Färdingin runossa:

  pelkistettyjä tapahtumia.

Mies kotona, kissa sylissä, suklaavanukasta jälkiruokakulhossa, 

iltakirja odottamassa. 

Sunnuntaiaamun rauhassa väkersin itselleni bloginapin. Olen joskus nähnyt jossakin tämäntyyppisen kuvan, joka on jäänyt mieleeni. Minua kuvassa on rakkauteni kirjoihin ja mereen. Kirja on ruotsinkielinen raamattu vuodelta 1919. Siinä ovat äidin, hänen äitinsä sekä hänen veljensä nimikirjoitukset. Eerikistä olisi tullut enoni, jos hän ei olisi kuollut nuorena.

Tänään olen kuunnellut kaukaisten merien kohinaa simpukoista ja kotiloista, joita olen ostanut matkoiltani ja keräillyt itse rannoilta. Vuodenaikojen pöytäni on vielä kesämekossaan, jonka juuri pesin ja silitin. En vielä raski siirtää sitä komeroon odottamaan ensi kesää. 

Joulumekko on jo ideoituna: jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin punaista, jotakin kultaa, jotakin valkoista. Mutta ei vielä, adventtiin on aikaa.   

Näyttää riittävän haasteita tässä ulkoasun säätämisessä. Nyt vasta huomasin, miten kuva ja tekstit saadaan lomittumaan mieleni mukaisesti. Ainakin luulen, että hoksasin.

Kesäparatiisini on Hailuodossa. Siellä on 1920-luvulla rakennettu Piilin talo, joka edelleenkin henkii silloista tunnelmaa, koska sen sisustusta ei juurikaan ole muutettu. Talonomistajat ovat kunnostaneet taloa hiljalleen vanhaa säästäen. Keittiössä on edelleenkin puuhella, mutta siellä ovat vesijohto, sähköhella ja jääkaappi sekä uudet keittiökalusteet mukavoittamassa asumista.

Tuvassa mikään oleellinen ei ole muuttunut, kamari on entisellään. Vintissä on kesähuone kahdelle nukkujalle. Makki on edelleenkin pihan perällä, mutta uusi sisä-WC on kieltämättä mukavampi.

Punaisessa pihasaunassa voi nauttia löylyistä vaikka joka ilta. Kaupunkilainenkin on ajan mittaan oppinut sytyttämään saunanpesään tulen enää suuremmin kiroilematta.

Ikivanha mortteli ja larnacalaisesta romukaupasta löydetty öljykannu ovat sukulaissieluja. He keskustelevat hillitysti maailmanmenosta, säilyttävät arvokkuutensa, vaikka olisivatkin eri mieltä. Yleensä he kuitenkin nyökyttelevät hyväksyvästi toistensa ajatuksille.

Tänään päivä on kulunut kuvankäsittelyä harjoitellessa. Olen ladannut koneelleni Gimpin ja opetellut käyttämään sitä. Ihan olen alkutaipaleella mutta mukavia kokeiluja olen tehnyt. Monta mutkaa olen kulkenut kantapään kautta, mutta onpa minulla aikaa. Sisuakin näyttää riittävän. On hauska oppia uutta. Minulla ovat käytössä myös Paint.NET ja Photosmart Premier, ja kuljeskelen nyt näiden kolmen välillä.

Mies on ystävällisesti kokannut, joten olen saanut rauhassa syventyä tähän uuteen hommaan, josta olen innostunut.

Pablo Nerudan runo "Oodi esineille" sopii minulle:
"Rakastan esineitä, hullu,
hullun lailla,...
jumaloin kuppeja,
metallirenkaita,
kulhoja...
kaikkea mitä ihmisen käsi
on muovannut, kaikenlaista kamaa...

Tänään on ollut sinisten esineitten kylpypäivä. Ne on kylvetetty hellästi, kuivattu ja kiillotettu, istutettu uudelleen puhtaina pestyn ikkunan eteen.

Meidän ainokainen koristeomenapuu antoi tänä syksynä suurempia omppuja kuin koskaan ennen. Olen kuivattanut niistä kasviskuivurissa renkaita, jotka maistuvat kirpeiltä hedelmäkarkeilta.

Upea myrsky! Kotona kodikkaasti. Taidan keittää viimeiset puolukat hilloksi ja lukea edelleen Richard Masonin romaania Muistojen huoneet, joka koukutti minut viime yönä melkein pikkutunneille.

Tänään olen saanut viettää kaikessa rauhassa päivää tämän bloginavauksen parissa. Olen selaillut määrättömästi blogipohjia ja tutustunut muutenkin bloggaukseen, joka on minulle aivan uutta. Olen tyytyväinen tulokseen. Löysin kauniin pohjan Elegialta. Kiitos siitä.