Kaksi viikkoa Kyproksella toukokuussa 2010/osa II, Nicosia

Nicosiassa ehdin nyt olla vain viisi vuorokautta, mutta kaiken aikaa oli ohjelmaa. Majapaikkani oli 100-vuotiaassa talossa, joka on todella rähjäisessä kunnossa, mitä en kuitenkaan enää kummemmin kauhistele. Vietän luppoaikaani sen puutarhassa kasvavan viikunapuun lehvästön suojassa. Kuuntelen paikallisia luontoääniä, joista pöllön alituinen huhuilu on tavallisin. Määrättyinä aikoina kuulen myös rukouskutsun moskeijaan mutta siihen jätän vastaamatta. Liikenteen ääniä ei kuulu.

KLIKKAA KUVIA SUUREMMIKSI!!

Pohjois-Kyproksen Nicosian majapaikkani puutarhan kasveja


Nicosialaisella torilla

Olen ollut jo niin monta kertaa Nicosiassa, etten tällä matkalla juoksennellut nähtävyydeltä toiselle. Mutta hedelmä- ja vihannestorilla haluan käydä joka kerta. Kreikkalaisella puolella Nicosiaa on kerran viikossa toripäivä. Meno alkaa jo aamulla, mutta haluan mennä sinne myöhemmin, koska silloin hinnat alkavat pudota. 

Kauppiaat huutavat niskat punaisina tarjouksiaan ja vaihtavat tuotteiden hintoja alaspäin. Iltapäivällä klo 17:n jälkeen saa eurolla muovikassillisen kurkkuja, tomaatteja, kesäkurpitsoita, appelsiineja, ja myös asiakkaat innostuvat ostoksille aivan eri tavalla kuin aamun tunteina. Torilla on paratiisillinen tuoksu, kun kaikki hedelmät ja vihannekset esittelevät parfyymejaan huikeana tuoksusinfoniana.

Hinnat laskussa liukumäessä!

 Vesimelonit kuin pehmeämuotoisia veistoksia! Söin niitä joka päivä, maistuvat myös halloumijuuston kanssa.

Kissanpäiviä Kyproksella

Kyproksella ei voi välttyä seuraamasta kissanpäiviä. Salamiissa Kocareisin kissat tulivat heti norkoilemaan, kun minulla oli ruokailuhetki patiollani. Nille kävi aivan mikä ruoka-aika tahansa. Nicosiassa majapaikkani puutarhassa elää aina lauma kissoja, minulle tuttuja jo kolmatta kevättä. Tällä kertaa uusia vauvoja oli viisi. Katit kävivät jo niin familiääreiksi, että tulivat keittiöön asti. Ne eivät ole kenekään lemmikkejä meikäläisessä mielessä. Ne ovat vain asettuneet puutarhaan ja adoptoineet talon asukkaat. Adoptioisäntä ruokkii ne päivittäin. Niiden suurta herkkua ovat kanan kaularangat, mutta melkein mikä tahansa syötävä kelpaa. Kyproslaisina ne rakastavat halloumia.

Kyproksenturkkilaisia namuja